Tieteellistä faktaa metsän terveyshyödyistä
“Väinämöinen vaelsi.
Kuunteli kuusten kuiskeita ja tähtien tarinoita yötaivaalla.
Hän lauloi kansan muinaiset muistot, sydämessään metsän ikiaikainen viisaus”
-Tuntematon -
Metsä on antanut minulle henkilökohtaisesti niin paljon. Eräässä elämänvaiheessa se oli ainoa asia, joka pystyi auttamaan minua omassa hädässäni. Metsä on ollut myös koko minun lapsuuteni tärkeä piilopaikka, leikkipaikka, oman luovuuden kanavoimispaikka ja vaikka ja mitä. Isälle se oli tärkeä keino saada pidettyä perhe lämpimänä. Toisaalta se piti isän talvisin pitkiä päiviä poissa kotoa. Ja aiheutti ehkä myös pelkotiloja, kun lapsen vilkas mieli pelkäsi, että isä litistyy puun alla metsätöissä. (On nimittäin sen verran riskialtis kaveri tuo minun iskä..kerran se veti itseänsä hiontalaikalla naamaan, ei tullut kaunista jälkeä siitä - voi rakas iskä. Ollaan kyllä niin samaa puuta ;D )
Mutta takaisin niihin aikoihin kun olin maani myynyt (suomalaiset sanonnat on kyllä hauskoja!)
Mulla oli kaksi pientä lasta, olin aivan rättiväsynyt. Toinen roikkui tississä kokoajan, isompi 2,5 vuotias oli niin ihana ja empaattinen ja touhukas ja halusin tietenkin tarjota hänelle täydelliset elämän alkumetrit. Otin paineita ruuan ravintorikkaudesta, leikkimisestä, sosiaalisuuden kehittymisestä, ja halusin tuoksua pullalle.
Otin kaikesta paineita.
- - -
Halusin omia tyttöjäni niin paljon, että ajattelin sumussa, että lapsi ei saa tarpeeksi virikkeitä ja makuja, jos täällä vaan ollaan ja möllötellään. Olin laiha kuin kuivan kesän orava, ja puolison teki pahaa halata luista rankaani. Unohdin syödä kunnon ruokaa, kun mehustin varsiselleri, porkkana, omena, inkivääri -mehuja, jotta imetettävä vauva saisi äidin maidosta kaiken tarvittavan. Jep. Maaelementti taisi olla hieman epätasapainossa (hoivaava äidillinen elementti - yogistuff).
Mutta pitkä tarina siihen, että lopulta metsä otti avosylein vastaan, kun minulla oli täysin riittämätön olo jokaisella elämäni suoritusosa-alueella, minkä olin itselleni kehitellyt. Metsä otti vastaan, itkuisena, hätääntyneenä, ahdituneena, ihan minkä tahnsa tunteen vallassa. Ja ihmettelin alkuun sitä maagisuutta itsekin. Mutta olo vain helpottui.
- - -
Eräänä erittäin itkuisena ja ahdistuneena päivänä (juuri kun olin kieltäytynyt lääkärin määräämistä masennuslääkkeistä) - päätin, että joka kerta kun minua alkaa itkettämään tai ahdistamaan - me lähdemme saman tien kodin viereiseen metsään. Sinä päivänä kävin yhteensä 8 kertaa metsässä. Seuraavana päivänä enää 4 kertaa. Sitten enää pari. Sen jälkeen kerta päivässä riitti, tai aina “tarpeen tullen”. Ja tämä tapa on itselläni edelleen.
Hätä keinot keksii. Ja saa käyttää - ei oo pakko.
- - -
Mutta on metsän terveysvaikutuksista ihan tutkittua tietoakin.
Löysin tutkimuksen jossa 971:stä metsän terveysvaikutuksia tutkineista tutkimuksista valikoitiin vertailukelpoisuutensa mukaan 8 tutkimusta tarkempaan meta-analyysiin. Sen lopputuloksena pystyttiin tieteellisesti todistamaan metsän terveyshyötyjä. Kaikissa - paitsi kahdessa mukana olleessa tutkimuksessa kortisolitasot olivat merkittävästi alhaisemmat verrattuna kontrolli- ja vertailuryhmiin. Vähimmilläänkin tulos oli tilastollisesti merkittävä. (Antonelli M., Barbieri G. & Donelli G. 2019). Tutkimuksessa käytettiin Japanilaista “shring yoku” -menetelmää eli ns. “metsäkylpyä”.
Myös toisessa tutkimuksessa (Stier-Jarmer & ym. 2021.) tulokset viittaavat siihen, että “metsäinterventioilla” on hyödyllisiä terapeuttisia vaikutuksia verenpaineeseen, stressiin ja mielenterveyshäiriöihin, kuten masennukseen ja ahdistukseen. Metsähoidon jälkeiset immunologiset tulehdustilanteen muutokset tulivat todennetuiksi tässäkin meta-analyysissä.
Jotain mikroskooppisen pieniä fytokemikaaleja ja viherhiukasia puut vapauttavat, ja jotainalkukantaisen mieltärentouttavaa siinä vaan on, kun upottaa askeleensa metsän sammaleeseen. Myös väripsykologisesti vihreä väri rauhoittaa. Ihminen on lopulta muuttunut niin vähän ainakaan geeniperimältään viimeisten tuhansien vuosien aikana..
Siinäpä sitä on ihmettelemistä. Pienelle ihmismielelle kerrakseen.
-Riina-
Lähteet:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31001682/
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33670337/
Kuvat: Anna Reetta @ kaunispiirto
